Sairas jalostus?

*
Tänään tulee Yle 1 kanavalta ykkösdokumenttina dokumentti koirien sairaasta jalostamisesta. Moni koiranystävä sen varmasti katsoo, niin minäkin aion, vaikka en televisiota yleensä ehdi katsomaan. Toivon, että ohjelmassa pureudutaan todelliseen ongelmaan, siihen, että jalostukseen käytettäviä koiria on niin vähän, että perinnölliset ongelmat kasaantuvat, eikä koirankasvattajien ja kaiken jalostuksen demonisoimiseen. Toki jos synnytyksistä tai yleensä normaalista koiran elämästä ei selvitä ilman vakituisia kirurgisia toimenpiteitä tai vaikeita terveydellisiä ongelmia, kasvattaminen alkaa lähennellä eläinrääkkäystä.


Märkä briardinpentu, ja kuten
tämmöisissä jutuissa aina lukee
kuvatekstissä: kuvan koira ei liity juttuun.

Usein törmää siihen sanontaan, että joku koira tai rotu on "liikaa jalostettu", ja sen takia siitä on tullut jotenkin huono tai sairas. Mitä se sitten tarkoittaa? Jalostusta lienee kaikki koirankasvatus, jalostuksen tarkoituksena on tuottaa tietynlaisia koiria, olivat ne sitten sekarotuisia tai rotukoiria, sairaita tai terveitä. Jos jalostuksen päämääränä on tuottaa terveitä ja luonteeltaan yhteiskuntakelpoisia koiria, ovatko nämäkin "liikaa jalostetut" koirat yhtä lailla huonoja? Mikä on sitten vähän jalostettu koira? Kasvattaja jalostaa aina koirarotua, haki hän niihin mitä hyvänsä, vaikka jalostus on yleisessä kielenkäytössä jotenkin negatiivinen, ulkomuotoon ja sairauksiin liittyvä asia. Ja kuitenkaan ilman jalostusta, meillä ei olisi tässä maailmassa koirarotuja siinä määrin, mitä nyt.

En tässä ota kantaa yksittäisiin koirarotuihin, ja niiden ongelmiin, joihin ohjelmassa varmasti pureudutaan. Mutta totta ja kiistämätöntä on, että Suomessa ja monessa muussakin maassa ongelmat ovat lähtöisin siitä, että koirarotuja kehitetään eteenpäin vain ja ainoastaan ulkonäön perusteella. Siinä on usein jäänyt terveys ja luonne jalkoihin aikojen saatossa. Onneksi ilmapiiri on nyt tervehtymässä, ja terveystutkimukset vaaditaan melkein kaikilta roduilta, ja luonnenäyttöjäkin pidetään ainakin suotavana. Tiukkaa sisäsiitosta tai linjasiitosta on alettu arvostelemaan, koirien terveyttä ja elinkykyä alentavana tekijänä.
Sitä kuvittelisi, että asiahan on aivan yksinkertainen. Totta kai koiran terveys ja luonne ovat tärkeämpiä asioita kuin kaunis ulkomuoto. Mutta näyttelyuskovaisuus on tiukassa, ja suuri laiva kääntyy hitaasti. Menee kauan, että asenneilmapiiri muuttuu. Itsekin yhä edelleen katson koiria koko ajan myös sillä silmällä, joka arvostelee koiria näyttelykriteerien mukaisesti. Miten se kantaa häntäänsä, millaiset kulmat on jaloissa, onko kaulaa ja linjaa?


Onko kaulaa ja linjaa, ja mikä tärkeintä, onko takki hyvin?

Ei näyttelyissä mitään pahaa ole, sinänsä. Ongelma liittyy siihen, jos näyttelytuloksista tulee ainoa kriteeri, millä koiria jalostukseen valitaan, ja niihin supervoittajiin, joilla on jopa satoja jälkeläisiä ympäri maailmaa. Eikö yhtään syyttömämpi ole se, joka valitsee koiria jalostukseen pelkän luonteen perusteella, terveydestä välittämättä. Ja pahimpia ne, joille edellämainituille ominaisuuksille: terveydellä, luonteella ja ulkomuodolla ei ole mitään merkitystä, ja vain koirista saatavalla rahalla on merkitystä. Pitää tässäkin muistaa sanoa, että älä osta paperitonta rotukoiraa, äläkä varsinkaan säälistä, kannatat pentutehtaita.

Briardeilla on muiden rotujen tavoin ongelmia, ehkä vakavimpana lonkkaniveldysplasia. Liian suuri osa koirista on lonkiltaan sairaita. Sen enempää en tiedäkään, vasta rotuun tutustunut noviisi. Sen tiedän, että sairautta vastaan pyritään taistelemaan, jotta tulevaisuuden briardit olisivat terveempiä. Jalostus on siis sekä ongelman aiheuttaja, mutta myös loppupelissä sen ratkaisija. Hurraa jalostus!
*