lauantai 10. tammikuuta 2009

Erään caniksen caninusit

*
Kiiltä lähti kulmahammas. No, sen kuului lähteäkin, maitohammas kun oli, mutta maiskutteli koirakin vähän ihmeissään suutaan. Kiiltä ovat kaikki etuhampaat jo huomaamattomasti vaihtuneet, yksi pysyvistä on ehtinyt jo lohjetakin (voih!), mutta kulmahampaat olivat sitkeästi kiinni lihassa, vaikka isommat tekevät vierellä jo hyvää vauhtia tuloaan.

Siivosin koirien leluja lattialta, (sinänsä turhaa hommaa, koska ne lelut ripotellaan viiden minuutin kuluttua uudelleen lattioille joko eläin- tai ihmislasten toimesta.) kun Kii hyökkäsi yhden sukista kootun pehmolelun kimppuun, se päästi melkein heti irti sen näköisenä, että arvasin heti, mitä oli tapahtunut. Kurkistin suuhun ja kappas, alakulmahammas oli irronnut. No, ei siinä mitään, mutta se, että hammas löytyi muutaman sekunnin päästä lattialta oli jo ihme. Yleensä nuo roikaleet syövät tyytyväisinä hampaansa, eipähän mene kalsiumia hukkaan...
Ja mitä tapahtuikaan välipalan aikaan: kuusivuotias poikani tulee omenaa syötyään äidin luo. Hampaaseen sattuu...

Tämä hammasjuttu olisi ollut hyvä lopettaa edelliseen lauseeseen, mutta äläs luule, ei siitä niin vähällä päästy. (Siis nyt ollaan taas koiran hampaissa, ei sentään edes meillä kasva lapsille varsinaisia kulmahampaita, vaikka toki olisivatkin kätevät ja antaisivat itsevarmuutta monessa tilanteessa). Heti kun pääsin riemuitsemasta siitä, että yksi hammas oli lähtenyt, huolestuin siitä, että ne toiset kulmahampaat eivät lähde. Viereen kasvaneet pysyvät kulmahampaat olivat jo miltei maitohampaiden kokoisia. Näytin tuplakulmiksia rokotusten yhteydessä eläinlääkärillekin, mutta hän oli sitä mieltä, että niitä voidaan vielä seurata.
No, annas olla kun ne maitohampaat sitten lähtivät, niin huomasin, että toinen pysyvä alakulmari on kääntynyt hieman sisällepäin ja sorvaa kasvaessaan kitalakeen mukavan kokoista aukkoa. Olin jo siinä vaiheessa ihan varma, että tästä nyt ei selvitä ilman anestesiaa. Mutta kyllä selvittiin! Ihme ja kumma hammas alkoi kääntyä ihan itsekseen oikeaan asentoon.

Mitä tästä opimme. On ihan parasta antaa hampaiden kasvaa ja putoilla ihan rauhassa, ja kurkistaa sitten vasta suuhun, kun verta tippuu. Kyllä ne siellä itsensä aivan oikein järjestävät, siitä on ihan turha hermostua!
Tässä vaiheessa edellämainitulta ihmislapselta liikkuu neljä alaetuhammasta, enkä minä ole moksiskaan. Kyllä se lapsenkin purenta siitä korjaantuu.

Suppea hammas-suomi sanasto (virheet ovat enemmän kuin todennäköisiä)

Koiranpennun 28 maitohammasta vaihtuu siis 42 pysyvään hampaaseen.
inkisiiva=etuhammas (tämä on henkilökohtainen suosikkini)
molaari=poskihammas
caninus=kulmahammas, joskus myös torahammas
premolaari=välihammas, kulmahampaiden ja poskihampaiden välissä,
jos joku hammas puuttuu, se usein on joku näistä
leego=hammas
näpätä, topata=näykätä
tikata, haukata=purra

Paras lopettaa tähän, lipsuttiin jo aiheesta siihen, mitä niillä hampailla voi tehdä. Jos tulee mieleen muita aiheeseen liittyvä sanoja, otan ilolla kommentteja vastaan. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

laskuri