Kiin kevätkuvat

*
Me ollaan saatu elää kohtauksetonta elämää. Olemme siitä hyvin kiitollisia, ja treenaus siis jatkuu entiseen malliin. Männä sunnuntaina kävimme Muonion osaston treeneissä Pellon Rohki-hallissa. Kii tutustui A-esteeseen ja putkeen sekä tokohyppyyn ja myös muut toko-harjoitukset menivät melko lailla putkeen. Häiriötreenaus on aina tarpeen, ja saisi sitä tietty harrastaa enemmänkin. Niina L. ihmetteli, että miten Kiistä oli kuoriutunut semmoinen villivarsa. Niin, se on kyllä aikamoinen epeli ja varsinkin, kun vieraissa tulee sählälisää vielä entisestäänkin hyrrän lailla hyörivän koiran niskaan.

Meillä on ihanat lenkkimaastot. Jokunen kilometri metsäteitä näppärästi hevosharrastajan auraamina. Kaupan päälle tulee vielä kakkakikkareet reitin varrella, jotka ovat ah, niin ihania. Pitkästä aikaa ulkoilutin kameraa ja huomasin, että Kii on kasvanut yhä vaan. Korkeutta en ole tohtinut mitata. Aavistus on, että Kii on jotain 65 cm+. Eli melko korkea nartuksi. Painoa on ainakin 35 kiloa, ja vaikka olen vähän enemmän yrittänyt syöttää, niin koira ei vaan tunnut lihovan millään. Tai siis painoa ja massaa tulee, mutta kylkiluut tuntuu edelleen turhan terävästi.
Yllätimme metsästä myös joitakin kanalintuja. Kii ja Wanda varmaan osaisivat kertoa myös mitä, minä en. Kun koirien kanssa liikkuu, niin tietää aina sen, missä OLI eläimiä, mutta ei koskaan ehdi sen lähemmäs, koska nämä kesyt eläimet ovat ehtineet antaa niille lähdöt jo aikapäiviä sitten. Mutta pidempiä jaarittelematta tässä kevään kuvasatoa:


Kii on jo iso 9-kuukautinen tyttö.


Lunta on enemmän kun tarpeeksi.
Kiin turkki takkuuntuu ihan kauheesti.
Tulispa kesä ja... kurakelit... tai siis antaa olla.


Ravia mars!


Minne ne linnut meni? Näin kun sais koiran asettumaan näyttelykehäänkin...


Tukka takana, elämä edessä!
*