Leirielämää

*
Viikonloppu leirielämää takana. Huh, huh! Olimme siis Muonion pelastuskoiraleirillä lauantain ja sunnuntain ja syvennyimme haun ja jäljestyksen maailmaan. Tosin meillä pelastuskoirailu ei välttämättä ollut se ensisijainen syy olla leirillä, sillä Kii suuntaa palveluskoirakokeisiin, ainakin aluksi. Mutta lajit ovat hyvin paljon samanlaiset, ja kuten kurssin toinen kouluttaja Allan "Allu" Aula kertoi, kyse on pohjimmiltaan siitä, haistaako koira ilma- vai maavainulla, kaikki muu on hienosäätöä.


Tottelevainen Kii.

Leiri meni Kiin kanssa kohtuullisesti. Jälkiharjoitukset pyllähtivät ihan takapuolelleen koiran rynniessä eteenpäin hullun lailla, mutta haussa koiran energia oli hyvin paikallaan. Päätimmekin ottaa jäljessä hieman takapakkia, helpottaa harjoituksia reilusti ja edetä rauhallisesti. Haku nousee varmaan meillä harjoituksissakin nyt ykköslajiksi. Koira saa juosta ja mennä. Leirillä otettiin muutaman kerran ilmaisua haupallolla (pallo, jonka koira saa vain haukkumalla niin julmetusti). Haupallon olen sille opettanut oikeastaan vain haun ilmaisua silmällä pitäen. Ei ollut vaikeaa, Kiille haukkuminen on melko luontaista (joskus siitä on jopa hieman harmia).


Kii on turkkinsa alla oikeastaan aika siro ja laiha (!) koira.
Sitä vain on vaikea havaita.

Esineruudulla koira teki parastaan ja toi tavarat ruudusta varmasti, kesti montaa tyhjää pistoakin väsymättä työskentelyyn. Viimeisenä tehtiin harjoitus, jossa esineet vietiin ruutuun koiran näkemättä (tosin helppoon paikkaan). Kii nosti molemmat esineet hienosti ja lähti pistolle innokkaasti, vaikka oli jo yhden tavaran tuonut. Tässä vaiheessa alkoi emännälle avartua, että ehkä kannattaa keskittyä siihen, mikä on nyt vilkkaalle koiralle luontaista.


Hoplaa! Estekoulutus on vielä hieman kesken,
mutta Kii hyppää innokkaasti.

Vielä Muoniossa olimme epävarmoja siitä, osallistummeko briardien erikoisnäyttelyn tottelevaisuuskisaan. Pian leirin jälkeen alkoi kirkastua, että emme. Kii on vielä niin vauva, että se häslää ja sählää, hyppii ja pomppii ja tuntuu, että en voi vielä siltä vaatia niin kurinalaista käytöstä kuin tokokisoissa pitäisi esittää. Lisäksi jännitysmomentin tuo ensimmäinen kiima, juoksu, jota ei edelleenkään ole kuulunut. Se voi sekoittaa nuorta koiraa entisestään.
Liikkeet tottelevaisuuskisan alokasluokkaan ovat valmiit, ainoastaan hypyssä on meillä vielä tehtävää. Kii tykkää hyppäämisestä, mutta ei vielä "vedä" esteelle. Kisoissa tulkitaan kaksoiskäskyksi, jos näytän esteen koiralle kädellä käskyn yhteydessä, ja sen Kii vielä tarvitsee hypätäkseen.
Mutta vaikka siis tokokisoihin ei vielä siis mennä, sen sijaan Kii ilmoitetaan erikoisnäyttelyssä kehään junioriluokkaan. Pakko sentään se on tehdä, kun kuitenkin sinne asti mennään. Minna U. lupasi vielä esittää komistuksen, niin eiköhän siitä ihan kiva reissu sulkeudu. Itse olen ylpeä varsin näyttävästä koirastani, ja semmoista koiraa on aina myös kiva viedä näyttelyyn.


Kii hakuharjoituksissa. Sinne se ukko meni!


Siellä se ukko (Allan Aula) oli, ja minun pallon kanssa!!!
Hauhauhau!

Näistä upeista kuvista saan kiittää muoniolaista Maija Vinnikkaa. Loput Maijan peko-leiriltä ottamat kuvat (kaikki kuvat siis eivät ole täynnä yhtä briardipallukkaa) löytyvät tästä linkistä.
*