Ja kakka haisee vaan...

Naapurissa käännettiin peltoa ja ajettiin sinne lantaa. Kii on innoissaan. Pitikin mennä se pesemään, höh! Se haisee suunnattoman pahalle jatkuvasti ja myös syö kikkareita aina kun pääsee livahtamaan pellolle. Eilen illalla onneksi traktori kävi sitä onneksi vähän levittämässä pitkin ja poikin peltoa, joten eiköhän se tästä hellitä.
Hajuista puheen ollen pari kertaa on päästy maastoon jälkihommiin. Ensimmäisenä tein yhden ihan lyhyen jäljen lähiruohikkoon. Puin koirulille koko arsenaalin: jälkivaljaat ja pk-valjaat. Kii ei oikein tykännyt, teutaroi ja reuhtoi pukimissaan. Jäljellä lähti junan lailla puksuttamaan (se muisti!!! :)) ja palkaksi jätetty ruokakuppi löytyi pian. Seuraavan aika paljon pidemmän jäljen tein metsään. Tällä kertaa koira hyväksyi nyt pukimet mukisematta ja oikein riehaantui jälkivaljaista. Eipä mennyt kauan, että se hoksasi, mitä niitten valjaitten kanssa tehdään. Metsässä mentiin myös puksuttaen ja koira oli yli-innokas ja sen vuoksi hieman välillä pyörähti jäljellä. Loppu meni paremmin, mutta koira jätti paljon makupaloja syömättä välillä, kun se oli niin tohkeissaan. Ruokakuppi löytyi taas, mutta aloin miettimään, onko kuppi nyt liian hyvä palkka. Alkaako Kii liian hätäiseksi ja missaa jatkossa kepitkin, kun odotettavissa oleva palkka (ruoka) on niin vastustamaton.
Lisää oppia on luvassa alkuviikkona. Allan Aula tulee vetämään parin illan kestävän pelastuskoirakurssin Pelloon ja me (luonnollisesti) menemme sinne. Sieltä saa varmaan lisää vinkkejä jäljen ja keppienkin opetukseen.
Nyt jännittää, että uskallanko ilmoittaa koiraa vielä kisoihin. Tuntuu, että liikkeet on melko raakileita, tai siis oikeastaan jännittää vaan niin perhanasti. Jotenkin haluaisi koiran saada pomminvarmaksi, ennen kisoja, lisäksi Kiin ensimmäinen juoksu on vielä tulematta ja se voi tuoda lisää jännitysmomentteja. Saas ny nähä, mitä tehdään. Jos lupais, että kisoissa ollaan vielä tämän vuoden aikana, niin ei tarttis valehdella. ;)