Kii-rallia

*
Päivitän yleisön pyynnöstä. Terveisiä vaan Muonioon! :)

Laiskan ihmisen unelma on löytää koiralleen liikuntatapa, joka mahdollisimman vähän kuormittaa ihmistä itseään. Jos ei viitsi elukkaa juoksumatolla juoksuttaa ja pallonkin heitto portailta kuormittaa elikon stressihormoneilla ja tekee siitä sekopään (nähty monella bordercolliella ja seisojalla ihan livenä miten tämä tapahtuu), niin mikset kokeilisi vetourheilua. Yllättävän kauan meilläkin meni, että tajusin pukea Kiille valjaat päälle ja napata porraspielestä sen potkurin, jonka mummo (meidän mummo oli, ei mikään mummo osastoa random) oli meidän käyttöön siihen ystävällisesti jättänyt.
Ja voin kertoa, kuten olen monelle jo kertonutkin ja facebookissa julistanut, että ihan takuulla rikoimme nopeusrajoituksia Raittipellontiellä. Siinä kun saa ajaa vain neljääkymppiä! Wanda toimi hienosti kirittäjänä pinkoen ison rohmun edellä. Ja siis vetäähän Kii osaa. Se vetää hihnassakin, enkä ole kovasti satsannut siitä pois opettamiseen, kun se niin vähän hihnassa muutenkaan on. Ongelmia tuli, kun koira huomasi, että mamma tulee sinne, minne hänkin, eli rupesi valjakon kippariksi. Sain onneksi topattua koiran menon, ennen kuin se lähti umpiseen kahlaamaan.
Se on muuten villi asia, positiivinen siis, miten koiran kanssa tulee liikuttua enemmän kerrostalossa kuin omakotitalossa. Kun se pakollinen ulkoilu on joka tapauksessa hoidettua, niin sitä miettii, että samallahan me voidaan kävellä pikku lenkki korttelin ympäri tai postin kautta tai... Kuin huomaamatta itsekin liikkuu enemmän verrattuna siihen, että päästät koirat pihalle asioilleen. Tämä kuuluu niihin asioihin, joihin pitää ehdottomasti kiinnittää huomiota seuraavan kerran kun tästä muutetaan, toivottavasti siihen omakotitaloon joskus tulevaisuudessa. Koirien kanssa voi käydä myös pienemmän lenkin kävelemässä, aina ei tarvi lähteä tunniksi tai viiden kilsan lenkkiä tekemään. Vaikka toki sekin kannattaa tehdä, ainaki joskus.
*