keskiviikko 18. marraskuuta 2009

Laiskan päivitystä

*
Jälleen pitkän tauon jälkeen palaillaan asiaan, emmekä edelleenkään ole päässeet kunnolla treeneihin kiinni. Tottelevaisuutta olen ottanut lenkkien yhteydessä sen verran, ettei se vallan unohdu, mutta muuten ollaan oltu laiskoina, vallan laiskoina. Pikkusien olen aloittanut seuraamisesta istumista, ihan vaan aluksi, jotta se tajuaa, että niinkin voi tehdä. Tämä on siis liike, joka vaaditaan BH-kokeessa (jonne me siis seuraavaksi tähtäämme). Seuraamisesta pitää istua paikoilleen hetkeksi. Oikeastaan odotellaankin tässä, koska päästäisiin Rohki-hallille treenaamaan. Piti liittyä Pellon Länsi-rajan kennelkerhoon jo pelkästään sen vuoksi, että niin hienon hallin rakensivat. Ja toki sinne pitää päästä nyt talvikaudella sitten myös harjoittelemaan. Ja siis nimenomaan sitä BH-treeniä olisi luvassa. Pitäisi vain jaksaa kaivaa sääntökirja tuolta komerosta ja ruveta tankkaamaan kuvioita ja liikkeitä.

Kii on pysynyt terveenä eli epilepsiaepäilys vailtuu yhä kauemmas. Jonkun verran hermoja on syönyt tässä pienemmässä kämpässä asuminen, kun eläimet, niin, tarvitsisivat vähän enemmän tilaa. Kun tulee kotiin, vastassa on nimittäin ihan karmea haju. Ilmanvaihto ei takuulla toimi kunnolla ja kun talossa on niin paljon hengittäviä ja toisinaan myös haisevia eläimiä ja ihmisiä, niin en yhtään ihmettele. Ikkunoita joutuu aukomaan, että saa happea.
Kissa on ottanut saunassa sijaitseva vessansa omakseen hyvin, eikä "yllätyksiä" ole muualta löytynyt. Ainut vaan, että samalla se on ottanut omakseen saunan lauteet. Siellä se makailee ja on raapinut mukavasti kohtuu-uusia sileitä laudelautoja (kääk!). Pitänee vähän hioskella, kun täältä on pois muuttamassa.

Kii on alkanut huolestuttavasti jyrsiä lasten leluja. Muutaman kerran olen palasiksi jyrsityn epämääräisen muoviesineen heittänyt vain salassa roskiin, että eivät koiralle suuttuisi. Tylsäähän sillä on päivät pitkät kotona olla, eikä emäntäkään viitsi kovin kauas lenkille raahautua. Tosin siinä suhteessa olen vähän tsempannut, ja todennut, että jos käydään ulkona vaikka se 20 minuuttia, niin voihan tässä jonkun renkulan siinä ajassa kävelläkkin, tulee itsellekin kuntoa (edes vähän).



Tässä viisivuotiaan poikani ottama kuva Kiistä
meidän uudessa kodissa tukailemassa jonkun kengänpohjia.
Ihan hyvin on onnistunut, siis kuva.


Eikös ole muuten jo hauvalla komea parta. Ja kiva sitä on harjatakin. Yhdellä kerralla mietin, että miten tämä nyt näin takkuun on päässyt, juurihan minä tämän harjasin. Äläs luule. Tarkistin asian ja kappas, edellisestä harjaustuokiosta oli kulunut jo 4 viikkoa. Ei siis mikään ihme, että oli vähän takussa. Mutta siis kovin vaikeahoitoinen ei tämä turkki nyt kyllä ole. Pentuturkin lähdön aikaan meinasin samalla kiskoa omankin tukan päästäni samalla, mutta nyt tilanne on rauhoittunut, ja Kiille kasvaa komea aikuisen koiran karva.
*

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

laskuri