Tunnelma katossa

*
Muutimme. Koko meidän neljän ihmisen ja kolmen eläimen eläintarha tungettiin noin 73:een neliön kerrostalokolmioon. Voin vakuuttaa, ettei ollut vaivatonta ja helppoa. Jouduimme luopumaan paljosta tavarasta, jotta saimme itsemme mahdutettua asuntoon. Kissan osalta tilanne muuttui ehkä eniten. Se ei enää pääse ulos. Omakotitalossa sillä oli varmaan monen neliökilometrin reviiri joka on nyt siis hieman kutistunut. Ehkäpä eläin myös aavisti tulevan, koska muuttohässäkän ollessa pahimmillaan kissa otti ns. ritolat ja poistui oleilemaan muualle. Sitä ei näkynyt talolla päiväkausiin. Olin jo melko hädissäni ja suunnittelin katin loukuttamista, kun se viimein ilmaantui kuin ei mitään. Sen jälkeen se ei sitten ulkoilmaa enää ole nähnytkään. En viitsi kuusivuotiasta kollipoikaa enää valjaille opettaa, saattaisi olla enemmänkin traumaattista touhua kissan mielestä. Se siis saa olla sisällä. Taas kissa yllätti. Vain muutaman kerran se on ulko-ovella mourunnut ja melko tyytyväisenä elelee makuuhuoneessa sängyn alla ja käy keittiössä syömässä toisinaan.
Koirat sen sijaan. No, nehän pääsevät ulos. Vapaaksikin. Mutta ulkoilemassa pitää olla aina mukana myös se ihminen. Itselle se on rankkaa, kun on tottunut koirat vain päästämään ovesta pihalle, mutta Kiille se tekee vain hyvää. Koira ei tosiaankaan osaa edes kulkea hihnassa, niin vähän sitä on kiinni pidetty. Ja toisaalta on loistojuttu, että se saa nyt tehotreenausta kaupungissa kävelyyn. Meillä on ollut treenauksessa viime aikoina muun muassa Tänne! Odota! Siinä! Sivulle! Mene! Vapaa! ja lisäksi aimo joukko käsimerkkejä. En viitsi käyttää liikenteessä samoja seurauskäskyjä kuin tottelevaisuudessa, koska ajatus on vain se, että koira pysyy vierellä noin metrin säteellä sillä ja aina pientareen puolella. Hyvin se on oppinut, joskin välillä riehaantuu liiaksi. Tiellä kun ei saa leikkiä, ei edes jalkakäytävällä.
Viime aikoina tosin, kun talon myyntikuntoon laitto on vienyt suurimman osan ajasta Kii on saanut tyytyä pieniin pissatuslenkkeihin ja treenittömiin viikonloppuihin. Se on selvästi kerännyt painetta ja on rauhaton sekä sisällä, että niillä pissatuslenkeillä. Onneksi pian on suurin työ tehty, jos vaikka taas olisi aikaa koiran koulutukseen. Seuraavaksi meillä alkaa BH-kokeeseen (koe, joka tulee suorittaa ennenkuin saa osallistua palveluskoirakokeisiin) treenaus. Kiillä on suurin osa liikkeistä jo aika hyvin hallussa, mutta muutamassa on hiomista. Ja lisäksi minussa on enemmän kuin vähän hiomista. BH-kokeessa kaavio pitää ohjaajan muistaa ulkoa. Siellä ei ole liikkeenohjaajaa kuten tokossa kiljumassa että oikealle ja liike seis. Tämä on meille hyvin haastavaa. Saa nähdä miten rouvan käy.
*