sunnuntai 19. heinäkuuta 2009

Huono kunto ja häntä poikki

*
Laiskaa on ollut meidän treenaus. Kun loma alkoi, niin viimeisetkin rippeet ryhdistä elämässä hävisivät, ja me olemme vain lähinnä lenkkeilleet. Iloinen juttu on se, että molemmat lapset oppivat polkemaan juuri pyöriään ilman apurattaita, mikä tarkoittaa sitä, että he voivat lähteä mukaan, kun lähden lenkittämään koiria. Se taas tarkoittaa sitä, että lenkille voi lähteä myös silloin, kun olemme keskenään kotona. Lapsia ei voi siis enää käyttää tekosyynä. On kyllä syytäkin tihentää ja nopeuttaa lenkkeilyä. Koirilla ja emännällä on suorastaan luvattoman huono kunto, ja olo on sen mukainen.
Lomalla lähdemme myös viikoksi anoppilaan Poriin, ja Kii saa viihtyä sen aikaa koirahoitolassa. Iso ja vilkas koira on hieman hankala vieraiden ihmisten hallita, joten koirahoitola on varmempi paikka. En halua todistaa ongelmatilanteita puhelimen päässä. Siskoni olisi voinut Kiin ottaakin, sinne menee pieni terrieri Wanda (kuolisi koirahoitolassa ikävään ja kylmyyteen), mutta puhuimme, että ehkä sitten myöhemmin, kun Kii on kasvanut kunnolla aikuiseksi ja hänen tyttärensä painaa ainakin puolet siitä mitä koira. Kii tykkää yli kaiken pienestä serkkutytöstä, mutta kaataa pienen melko helposti hosuessaan ja tyttö arastelee varsin luonnollisesti jättiläiskoiraa, vaikka pitääkin siitä.
Näyttelyharjoituksia olemme pitäneet muutamaan kertaan varsinaisten treenien jälkeen. Kii seisoo hienosti Minnalla, mutta juoksussa on pientä hiomista. Menee vähän laukkaamiseksi, hyppimiseksi, vetämiseksi tai jarrutteluksi. Jos totuudessa pysytään, niin näin Kiin esittävän hyvin vähän ravia, mikä siis on koiranäyttelyssä koiran juoksuttamisen idea. Raviliikkeet. Minna sanoi, että jokaisella on semmoinen koira kuin ansaitsee ja se pitää kyllä paikkansa. Kii seuraa, menee salamana maahan ja pysyy paikallaan, mutta ei osaa kulkea hihnassa. Pidän sitä lähes aina irti, joten ei ole tarvinnut opetella. Niinpä ei ole mikään yllätys, ettei se kävele nätisti näyttelyhihnassakaan. Pitänee ottaa itseä niskasta kiinni ja harjoitella sitä, vaikka tuossa pihalla hölkyttää, edes vähän.
Pitänee lisäksi huomenna soittaa eläinlääkärille. Wandan hännässä on jotain vikaa. Uskon, että se on murtunut tai jotain. Koira riiputtaa sitä oudosti, eikä häntä nouse selän päälle kuten normaalisti. Saa nyt nähdä mitä sille voidaan tehdä, varmaan ei mitään, ehkäpä saamme antibioottikuurin, mutta tuon ikäisen koiran kanssa en kyllä ota mitään riskejä. Olen myös havainnut, että kaihi on alkanut kasvaa Wandalle silmiin. Se taas vaikuttaa enemmän vanhempien koirien säännöltä, kuin poikkeukselta, mutta taidanpa kysyä siitäkin, kun kerran eläinlääkärille mennään. Ja ai niin, Kii pitää lonkkakuvauttaa ja hoitaa sille vientilupa Ruotsiin. No, ehkäpä hoidamme kaikki kerralla. Pitänee soittaa naapurikuntaan Pekalle. Ei pysy raha koiraperheissä, eläinlääkärille menee se (vaikka Pekka antaa aina alennuksia).
*

3 kommenttia:

  1. Treeniä, näyttelytreeniä Kii tarvitsee. Kyllä se keskittynyt ravaaminen sieltä vielä löytyy!
    Muistathan lonkkakuvaamisen (anestesia)jälkeisen varoajan 28vrk.
    Älä ainakan ennen erkkaria lonkkakuvauta...

    VastaaPoista
  2. Hyvä huomio, enpä olisi muistanut. Säännöt on kerinneet muuttua moneen kertaan siitä, kun viimeksi tuli näyttelyissä vilahdettua. Pitänee siis hoitaa Minnalla häntä ja kesän lopussa Pekalla lonkat. :)

    VastaaPoista
  3. Minnalta saa aina rehellisen mielipiteen! Näin ainakin olen aatellu..Meidän Leo on aina välillä varsinainen homppupomppukoikkaloikka mutta osaa se juosta ainakin JOSKUS nätisti.. T:Sari,Figo ja Leo

    VastaaPoista

laskuri